Jotenki mul on inhottava taipumus jättää kirjottamatta tänne vaikka oliskin tarkotus. Tai sitten se johtuu siitä et on ollu vaikeita aikoja tai sitte en oo vaa yksinkertasesti tienny mitä sanoa/kirjottaa.
On kevät ja lupasin itelleni, että keväällä, kun aurinko paistaa ja on lämmin kaikki muuttuu paremmaks, saisin kaverit takas ja jaksaisin enemmän enkä enää jatkais näin.
Mut se kaikki oli valkosta valhetta, että olis jotain mitä odottaa täydellisyyden lisäks.
    Jotenki tää mun laihdutus on muuttanu vaa merkitystään se on ainut asia joka enää merkitsee.
Oon jo ollu niin kauan yksin ja eksyksissä, etten enää uskalla nousta siiville kevääseen ja olla niiden kavereiden kanssa jotka ite talven aikana suljin kaikesta pois. En enää osaa sanoa mitää kellekkää, enkä vieläkään oo tarpeeks vahva jatkamaan valehtelua siitä et kaikki on hyvin, vielä vähemmän oon valmis kertomaan totuutta tai sanomaan ja lupaamaan että mä parannun.
 Luovutus on suora tie, mut oonko lopulta valmis jäämään kokonaan yksin vaan sen takii et haluun olla laiha? Tai oonko valmis luovuttamaan ja menettämään tän laihuuden ja itsekurin jonka kanssa oon ollu synkän talven ja minkä takii uhrasin kaiken.
Pakko sanoo, että en suosittele kenellekkään tällästä, mut kukapa suosittelis?

Lääkärissä käynnistä on jo kulunu kai kakskin kuukautta, eikä mun kiitokses tavallaan vielä hoitopaikkoja oo vapautunu. Paino on tippunu 3 kg eli painan 31 kg hyi minä.
Koulussa oon ollu parin kuukauden aikana ehkä hyvällä tuurilla tasan viikon ja jopa terveyden hoitajaki kävi kimppuu ko kouluun uskallauduin, se on huolissaan.
Inhottaa se, että saa kuulla kavereilta kuinka kaikki juoruu siitä kuinka kalpee ja laiha oon. Siitä miten mun jalat on säälittävän laihat tai siitä, että mun kädet on laihemmat ko jonkun ranteet. Miks kukaa ei voi antaa olla sellanen ko ite haluu?
Jos on liian pullee puhutaan selän takana siitä, että mitäköhän toi läski syö ja miks se ei laihduta hyi ja jos on liian laiha puhutaan siitä  mitä ei syödä ja kuinka sairaan näkönen se on ja kuinka sairas se on, mietitää mikä syömishäiriö tolla on. Koskaan ei olla tyytyväisiä.