Heräsin aamun erittäin uupuneena ja olo oli ylitsepääsemätön. Lihaksiin särki ja silmät oli niin väsyneet, että luulin vahingossa valvoneeni läpi yön. Oli todella kamppailtava itseään vastaan, että ylös pääsisin, mut oli pakko nousta. Eihän koko päivääkään voi nukkua? Varsinkaa, kun miettii miten ihanan aamu auringon jättää väliin tai kuinka paljon enemmän kuluttaa hereillä ollessa. Joka tapauksessa tiiän, että kukun silti yöllä vaikka kuinka aikasin heräisin. Pelot pitää hereillä, levottomuus valvottaa ja päivärytmi on täysin sekasin. Ärsyttävää.

Eilen tajusin ekaa kertaa, että kesälomaa on 2 kk enää. Taas lukuvuos menny miten menny ja toivon et pääsen ees luokalta. Tosin opoki laitto yhteishakuun ,että päättötodistuksen saan. Ei kai sitä enää peruuteta. Tosin luulen, että todistuksen numerot ei niin hyviä ole.
Minkä sille voi, ettei yksinkertasesti vaan jaksa välittää, ei jaksa yrittää.

Ulkona on täydellinen lenkkeily sää. Aurinko paistaa ja on lämmin ja kuivaa. Enää ei tartte rämpiä loskassa!
Eilisen lenkin jäljiltä jalat on uupuneet ja kipeet mut ei se haittaa, liikunta parantaa haavat. Jumpatakkin pitäis ja illalla vois mennä saunaan.