silmien välistä totuus selvä
ei määrän päätä ei huomista
huutoja huokauksia
ei sanoja syviä lupauksia
yksinäisten saarille sateisiin vajosin
taistellut en vastaan
tunsin vain vedon viimeisen
mua alas vietiin
pimeestä huudettiin
varjoni varastettiin
vietiin ikuisuus onnellisuus pala kerrallaan
itkeä en uskalla
kerro en tuskasta tiheästä
yksin päivin öin vajoan vain
muistona mielessä lymyän
naurun voi vain kuulla sen hymyn hellän huuliltani nähdä
valokuvissa kuvajaisissa soinnuissa sinisissä
perhonen häilyvä särkynyt sana suoraan sadusta
kauas mä matkasin
salasin heikkouden kaiken kaipauksen
maksoi se kultaakin kalliimmiin
tahtoni, luovuttamuus ikuinen tyytymättömyys ja tavoittelu
vei kaiken
jäljelle ei jättäny ystävää ei nauruja ei sanoja
selkäni käänsin yksin itkin
katso en koskaan taakse
edessä pelkkiä kirouksia, houkutuksia
hopean hohdetta, huurua
tien pää kujan kulma kuolema kun kerran sanoin sitä tarkotin
Kommentit